Maanantai. Viisi päivää kokeeseen.

Harkkoja en suureemmin suunnitellut. Ajatuksena oli koittaa Ilonalle palkkausta kentän laidalle kuppiin. Treenittävänä oli seuraaminen ny ainaskin.

Ilona jeppas melko nopeasti että kupissa on NAMIA! Mutta kauempaa vapauttaessa sitä joutu hiukan ohjailemaan että missä se nami oikein olikaan? Kovasti se teki töitä ja otti paremmin kontaktia minuun. Mistähän lie johtui?

Otettiin yksi luoksetulo. Ilona osasi hakea oikean paikan paljon paremmin: Tuli ihan viereen ja tiiviisti. Toisaalta tein ihanpienen vartaloavun.

Seuraamisissa alkoi hieman jätättää ja rahjustaa. Pyysin Ilonan vierelle, etenin muutaman askeleen ja vapautin sen samantien. Ilona piristyi ja seuraavaksi meninkin Kiiran ohjeiden mukaan kahdeksikkoa. Ilonan työskentely oli loistavaa. Se haki kontaktia ja oikeaa paikkaa. Se ei osannut odottaa jääviä liikkeitä, mutta teki ne välittömästi käskyistä. Takaisin palatessa jatkettiin suoraan ja vapautus namikipolle tuli liikkeestä.

Pari sauvakävelijää pysähtyi yleisöksi ja yltyi kehumaan koiraa suureen ääneen. Oli niin kummallista kun se ei ollenkaan rynnännyt heidän luokseen, vaan pysyi minun luonani. Oi ja voi ihmettä :)