Edessä on kaksi Oulun näyttelyä, vierailu mummon luona, lappalaiskoirien erikoisnäyttely ja Ylivieskan näyttely. Sitä ennen kuitenkin Tokoa.

tiistai 8.7.

Aina ei voi onnistua, ei edes jokakerta.

Menin lakken kentälle tokoilemaan. Agilityesteet oli ystävällisesti siirretty pois tieltä. Ne onkin hiukan vaikeuttaneet seuraamis kaavioita ja pidemmällä matkalla tehtyjä luoksetuloja.

 

Otin ensin Mintun suorittamaan.

Jätin sen istumaan ja otin käteen pallon. Heitin pallon kun Minttu oli puolivälissä. Sen jälkeen se ennakoi monta monta kertaa ja melkein jäi istumaan paikoilleen. Heitin palloa noin 4-5 kertaa taakseni, sitten pysäytin mintun käsimerkillä ja heitin pallon. Yksi kerta vielä, niin että Minttu sai juosta pallon perään taakseni. Pitää testailla tätä systeemiä vielä jokunen kerta.

Otin kaukokäskyt. Ekalla kertaa Minttu tapansa mukaan haaveili ja katseli metsänreunoja. Ei siis yhtään keskittynyt minuun. Palasin sen luo ja tein alkurutiinit uudestaan. Tällä kertaa se oli skarppina ja suoritti koko litanian onnistuneesti. Palkka tuli perusasennon jälkeen kädestä.

Seuraamista. Minttu työskenteli loistavasti. Ihan nappiin mennyttä seuraamista. Naksuttelin melko usein ja palkkasin mm. onnistuneesta vasemmalle kääntymisestä.

Kapulan otin. Täydellinen suoritus. Ennen valmis-nyökkäämistä käskin Mintun paikka käskyllä pysymään aloillaan.

Heitin kapulan pari kertaa palkaksi.

Mintun kanssa tutustuttiin pula-ajan tokohyppyyn. Hyppynä toimi metallisella vänkyrällä huterosti pystyyn tuettu vanerilevy. Ensin vahvistin istumista ja kerta se onnistui loistavasti, mentiin hypylle.

minttu hyppäsi sen yli hienosti ja istahti taakse. takaisin tullessa se meinasi kiertää. sanoin EI. ja kutsuin. Meinasi kiertää toiselta puolen. EI! Menin esteen toiseen päätyyn ja hypytin Minttua esteen yli edestakaisin. kummallakin puolella käskin sen istumaan. 4:n toiston jälkeen palkkasin ja koitin hyppyä uudestaan. Nyt kaikki sujui hyvin.

 

Seuraavaksi Ilona pääsi pälleilemään.

Mentiin suoraan hypylle. Ilona leiskautti yli, mutta kääntyi seisomaan melkein esteen vierelle. Vein namin sen kanssa esteen taakse kauemmas. se tehtiin kolme kertaa. Ilona eteni hienosti sinne, pysähtyi STO käskyllä ja seisoen odotti vapautuksen. Yritin lähettää Ilonan esteen taa ilman namia ja se kiersi taas ihan esteen viereen.

Tästä sitten alkoikin kauhea vääntö. Ilona joko kiersi esteen sivulle, yritti heti istua kun sen vierelle pääsin tai ei lähtenyt hypylle ollenkaan. Muistutin Ilonalle että nyt tehdään töitä, eikä leikitä. Ilona alkoi keskittyä hieman paremmin ja loppuun sainkin sille onnistuneen suorituksen. Ristus kun joskus osaa olla vaikeaa.

Seuraavaksi nälkävuoden mittainen seuraaminen. Paljon pysähdyksiä, yksi juoksupätkä, pari täyskäännöstä ja pari kolme käännöstä kumpaankin suuntaan.. lisäksi pitkää suoraa. Ilona suoritti loisteliaasti ja teki kaikki perusasennot. Palkan se sai lopussa perusasennosta. Alussa meinasi painostaa seuraamisessa liiallisen tiiviillä asennolla. Vasemmalla jalalla jouduin hieman väistämään. En mä muuten olis väistelly, mutta oma polvi on halki ja sillä on ikävä otta vastaan Ilonan rojahtava kroppa.

Otin pitkän luoksetulon ja Ilona suoritti todella todella hyvin. Sääli vaan että mulla ei oo kaveria mukana, joten luultavimmin ite käänsin kroppaa hiukan. Koittaas sitte akka kokeessa muistaa jotta miten ollaan. Tuomari tuskin kuitenkaan siitä pienen pienestä katsekontaktin etsimisestä sakottaa. Katotaan nyt jotta opinko olemaan.

Ilonalle naputtelin maahan 4 omaa irtokeppiäni. Naksuttelin sille oikeaa sisällemenoa. Ilona sisäisti kyllä hyvin sen, että namin saa vasta jos menee oikeasta raosta ja puikkaa kaikki neljä keppiä oikein. Väärältä puolen se ei meinaa hahmottaa sitä keppien jatkuvuutta. jotkin asiat on niin kovin vaikeita pienen poron ymmärtää.

Musta tuntuu että hieman pienempi määrä treeniä riittäisi porosilleni. Ei nää mitään sakkereita oo. Liialliset toistot pilaavat poron suorituksen. Koittais tää seuraavaa koetta ressaava ääliö tajuta sen.

 

torstai 10.7. Poutun koulun kenttä

 

Minttu ja Urpo toko toko tokoili.

Minttu ensin.

Seuraamispätkiä. Mahtavasti pysyi vierellä ja jopa piti kontaktia. Palkkasin tiheään. Kaikki käännöksetkin onnistuivat. En ottanut liiallisen pitkää kuviota.
Liikkestä maahan. Hyvin meni, mutta takaa palatessa vierelle nousi istumaan. Käskin sen takaisin maahan ja tein takana käymisen uudelleen. Nyt Minttu pysyi ja palkkasin sen maassa sekä perusasennossa.

Siirryin pari askelta ja otin kaukot takapalkalla. Istu-maahan-istu meni täydellisesti, joten vapautin sen siitä.

Seuraavaksi kapula. Ennen valmis-nyökkäystä sanoin paikka. Nyökkäsin-heitin kapulan-odotin ja sanoin OTA! Iloinen nouto ja hyvä tuonti. Jokelteli hieman kun luovutti. Viskoin pari kertaa kapulaa palkaksi.
Mentiin hypylle. Yksi suoritus ilman etukäteen vahvistettua istumista. Täydellinen suoritus.
Viimeisenä liikkeenä luoksetulon pysäytykset. Matka noin 30 askelta. Minttu istumaan, mie 30 askeleen päähän. TÄNNE! ja kun Minttu oli puolivälissä heitin pallon taakseni. Vauhti kiihtyi ja saalis käytiin jahtaamassa. Minttu toi mulle vinkupallon takaisin. Otimme taas saman asetelman. Nyt laitoin pallon vasempaan käteeni. Tänne! Minttu juoksi hyvää vauhtia, heilautin oikeaa kättä ja se pysähtyi. Siirsin pallon nopsaan oikeaan käteen ja viskasin sen Mintulle.

Otin vielä kaksi selän taakse heittoa. Ekalla kertaa pysäytyksen jälkeen pysähtyi katsomaan hetkeksi että minne pallo lentää. Päättelisin jotta tämä tyyli on hyvä tyyli.

 

Urpo oli ihan täynnä virtaa. Pyysin Urpon vierelle ja heitin sille ison narukumipallon. Urpo se pomppi ja loikki sen perässä. Koitin saada Urpon seuraamaan. Se niukin naukin tuli vierelle, mutta muuten se heti etääntyi kauemmas ja täpisi silmät teelautasen kokoisina. Naamasta näkyi viesti: PALLO, PALLO, PALLO, PALLO!!!

Laitoin pallon pois ja seuruutin pikku pikku askelin ja syötin joka askeleella namin. Pikkuhiljaa Urpo rauhoittui.

Otin luoksetuloa. Pienellä matkalla ja pallo edessäni. Urpo tuli hienosti ensin eteen, palkkasin heittämällä pallon sen taakse.
Toisella kertaa se yritti tulla suoraan vierelle. En palkannut, vaan otin sen noin metrin päähän ja pyysin uudelleen eteen. Urpo tuli. Annoin sen ottaa pallon narusta kiinni ja sitten kiskotin hiukan. Palkkasin viskaamalla pallon.

Mentiin hypylle. Juuri sille vaneriselle kammotukselle. Urpo kiersi ja ihmetteli. Jouduin sillekkin ilmentämään että juu-u, tämän yli voi hypätä. Hienoa, hyppy osuus oli tajuttu. Meninpä sitten esteen taakse ja Urpo vierelle. Käskin HOP. ja mitään ei tapahtunut. Menin lähemmäs ja koitin uudestaan. Kyllä se hyppäs ja STO käskystä iski maate. En palkannu vaan otin uudestaan. Poika muutti entistä epävarmemmaksi ja teki hyppy maahan liikkeen uudestaan. Kutsuin sen luo. Peruuttelin hiukan ja sanoin STO-hyvä, STO-hyvä sitämukaa kun Urpo osasi pysähtyä STO käskyllä.

Sitten mentiin taas esteelle. Pienellä käsiavustuksella se hyppäsi yli ja varovaisesti jäi seisomaan. Kehuin sitä ja palkkasin heittämällä pallon. Urpo ja pallo pomppivat kilpaa. Ne menivät kuin sammakkopelissä sinä alta, minä päältä.. poing poing! Mentiin esteelle vielä kertaalleen ja tällä kertaa se meni kaiken taiteen sääntöjen mukaan. Menin Urpon vierelle ja palkkasin sen pallolla.
Urpossa näytti olevan runsaasti patoutunutta energiaa, joten pyysin sen ottamaan jonkun asennon variaatioista: istu-maahan-seiso. Palkkasin sen aina heittämällä lelun. Koira sai juosta pahimmat energiansa pois. Kun se osoitti lievää hengästymisen tapaista, otin pallon pois. Pyysin Urpon vierelle ja otin namit esiin. Otettiin seuraamispätkiä ja ne menivät ihan loistavasti. Käsiä sai heilutellakkin ja Urpo pysyi oikealla paikalla ja kontaktissa. Käännökset kumpaankin suuntaan ja täyskäännös menivät mallikkaasti. Vapauttamisen jälkeenkin Urpo koitti hakeutua kontaktiin. Hieno pieni mies.