Keravalla bat hallilla. Aamupäivällä oli tokoa, kouluttajana Sanna Malkamäki. ( Koiransa on kelpie TVA Ahmakulman Agatta)

Mintun kanssa otettiin evl-tyylin paikkamakuun käskytystä. Muut koirat rivissä olivat mielikuvitukoiria. Sanna käskytti: käsky-maahan-käsky-maahan-käsky-maahan-käsky. Palkkailin siitä että Minttu pysyi istumassa. Liikkurin päästessä mun ja Mintun kohdalle, annoin maahan käskyn. Tää oli hyvä pontti, sillä häiriöharkkojen vuoksi Minttu oli keksinyt että maahan ei tarvitse mennä ollenkaan!
Mielikuvituskoirista Minttu otti aluksi enemmän häiriötä ja humpsahti maahan. Sitten vaihdettiin niin että Sanna oli hieman kauempana ja voimisti maahan –käskyä joka kerralla. Mintun pysyessä, palkkasin. Minttu oli ihan pähkinöissään. Se on aina hirveän keskittynyt ja tohkeissaan, kun hoksaa että asioissa on jokin juju.

 

Muutama variaatio tätä. Ihan viimeiseksi ja tauon jälkeen otettiin ryhmäpaikallaolo. 2 ja puol minsaa Minttu oli kauniisti paikallaan. Yhtä shchapendoesia käytiin palkkaamassa kesken piilossaolon, jolloin hätäilin ja kurkkasin onko koirani vielä paikallaan. Minttu heilutti häntää ja ilmeisesti virittyi siihen että palaan. Voi olla että se ei ihan malttanut jähmeästi jäpittää paikalla, kun odotukset olivat palkassa. Pientä levottomuutta, makasi toki paikallaan loppuun asti. Ei onneksi ääntelyä, vaikka vieressä olikin toinen vihellyspillin syntyessään nielaissut J J hauskaa kun kerrankin se ongelma oli jonkun muun. ”Onks se sun vai mun?” ;)

 

 

Kaukokäskyjen hätäilyyn ja tekniikka steppaamiseen kokeiltiin takapalkkaa.

 

Nami alustalle, koira maahan- ihan läheltä seisomaan kehoitus. välittömästi vapautus takapalkalle. Pikkuisen lisäsin matkaa. Taisi kaukaisin liike olla 3:n askeleen päässä. Minttu muuttui taas vakavan keskittyneeksi. Steppaaminen poistui kuviosta ja ennakointia ei tapahtunut. Tokihan myös minun kropalla liikehdintä eliminoitiin. Sanna huomasi myös että seiso:n käsimerkki vetää koiraa muhunpäin. Mieluummin siis käsi sivulle, mutta hieman etuviistoon kuin kauheasti takaviistoon heilauttaen. Nyansseja, mutta ah niin vaikuttavia. Jos Minttu epäonnistui, kävin palauttamassa sen alkuasentoon ja otin lähempää. Toinen tapa oli korjata kauempaa se maahan ja pyytää siitä uudestaan seisomaan. Siitä korjatusta sai ainoastaan kehun, vaikka takapalkka polttelikin kovasti. Keskittyminen oli vallan näppärää.

 

 

Tyyne teki agiliitoa.

 Huomioita:
Puomin sekoittaa keinuun. Kun puomi ei keinahdakkaan alas, se alkaa vähän ihmetellä keinuakin. Yrittää joustaa kesken puomin.

 Epävarma kun pitää irrota aidoille. Suoraan suoritetut esteet on hankalampia kuin takaakierrot. Suoraan kun harkkaa hetken, se ”on unohtavinaan” myös takaakierrot.

 

 

Uudenlainen raskas ja metallirunkoinen, super rämähtävä keinu sujui hyvin.

 Kontakteilta ei varastanut kertaakaan.

 Ylimääräisille kontakteille karkasi vain kolme kertaa.

 

 

Irtoaa hyvin putkiin, tykkäisi tykittää lujaa, mutta on hyvin tarkkaavainen ohjaajan tekemisien suhteen.

 Sivuttais irtoaminen olisi taas laitettava harjoituksiin mukaan.

 Uudenlainen tumma muuri oli reipas ja hyvä. Medikoossa.

 Yksi putkista oli osittain läpinäkyvä, ei haitannut ollenkaan.

 

Kiitoksen valokuvista Sanna Rautiolle!