Lähdettiin muutama päivä sitten Urpon kanssa kaupungille. Jätin aamuruoan pois ja pakkasin pikkupojan autoon. Hienosti päästiin kaupunkiin asti. Urpo oli autossa hieman levoton. Ei kuitenkaan oksentanut. Kaupungissa jätin auton hieman kauemmas keskustasta. Otin Urpon hihnaan ja lähdimme toria kohti. Siellä kuitenkin olisi suurin ihmisvilinä. Aluksi Urpoa jännitti kaikki ihmiset, rollaattorit, polkupyörät jne.. Kaupungissa oli kuitenkin liian paljon ihmeteltävää ja liian monia ihmisiä, jotta Urpo olisi voinut keskittyä katselemaan vain yhtä. Monet ihmiset tulivat juttelemaan ja rapsuttelemaan urpoa. Urpo sai haistella läheltä paria polkupyörää ja paria rollaattoria. Lopulta löytyi sellainen mies, johon Urpo suorastaan tukeutui. Puheista päätellen Urpo löysi todellisen koiraystävän. Olimme torin laitamilla ja kauppojen sisäänmenoilla noin tunnin verran. Silloin Urpo oli jo todella rentoutunut ja melko väsynyt. Näimme kylillä vain yhden koiran. Urpo alkoi heti uhota ja miehistellä. Pyysin Urpon istumaan viereeni ja katsomaan hiljaa toisen koiran ohittaessa meidät 10 metrin päästä. Urpon teki mieli vuhkua ja möhkiä. Kielsin sitä törttöilystä ja kehuin heti kun se oli hiljaa. Urpon puolustukseksi sanottakoon että olihan se toinen vallan pelottava ilmestys. Valkoinen, kiharainen ja ehkä nipinnapin 8 kiloinen hurjimus.