Ykkös rata. Koira jätettiin kahden esteen taakse odottamaan. Ohjaaja kökki siivekkeen vieressä ja kutsui luo. Kun koira oli toisen riman hypänny. Lasketaan kättä alaspäin ja peruutetaan esteen eteen. Vaihdetaan kättä ja viskataan koira yli. Siitä sitten samalla kädellä koissu putkeen.

Minttu oli pinki-ponki innoissaan ja meni riemumielellä ja hyvin. Ensin ohjaaja pakitteli liian nopsaan ja minttu tuli suorinta tietä mamman luo.




Kakkosrata. Tvisti tai jotain sellasta hianoo. Lähettiin putkelta koiran kaa yhessä. Oikeella kädellä "viskattiin" koira esteen taakse. Oma peppu hilattiin esteen läheisyyteen ja peruuttamalla vedettiin koira esteen yli ja siivekkeen ohi. Kun siiveke oli ohitettu, sai itekki kääntää naaman menosuuntaan.

Minttu oli nopsa ja tarkka. Ohjaaja ei osaa peruuttaa kahta tipunaskelta pitemmälle.



Rata kolme. Tää on vaikee, on se vaikee. Ensimmäiselle aidalle ei saa josta kiinni tönöttämään, vaikka siihen ehtis ja vaikka siihen ajautuu aina. Jos sen tekee, koira ajautuu kauas esteen taa ja on vaikea saada esteiden välistä takaisin. Koira lähetettiin ekalle aidalle ja samalla käännyttiin takaperin. Peruutettiin seuraavaa estettä KOHDEN (EI maneesin siihen nurkkaan, johon noi nuolet osoittaa) Tää sai koiran kääntymään nopeammin, suorastaan esteen päällä jo. Siitä koira viskattiin oikealla kädellä seuraavan esteen yli ja samalla kaarella seuraavastakin.

Minttu sai riemu kohtauksen. Se juoksi putken taakse ja kiersi sen ulkokautta monta kertaa. Pienen kartturi neuvottelun jälkeen Minttukin keskittyi. Sitten oli ongelmana ohjaaja. Minä ajauduin esteeseen kiinni, hosuin ja höselsin. en saanut käännyttyä kunnolla ja oikeaan suuntaan, ni koirakin meni vinksin vonksin. Sitten tapahtui ihme aj rata meni hyvin. Sitten taas hösellettiin ja etsittiin sitä rauhallista näyttämistä. Lopulta se löytyi. Mulla oli liian kiire, kun muka en ehtinyt. Ehdin hyvin, sitten sillä rauhallisemmalla tahdilla, kunhan olin oikeissa paikoissa.



Rata 4. Alussa koira lähetetään vasemmalla kädellä esteen yli. kutsutaan se luo ja otetaan vastaan oikealla kädellä kämmen koiraan päin. Kun se on ihna lähellä tehtään puoliympyrä oikealle ja koiran pitäisi kääntyä "sylissä" kohden seuraavaa estettä. Siitä jatketaan eteenpäin, otetaan haltuun ennen seuraavaa aitaa. Sitten oikea käsi ojennetaan ja käännytään estettä kohden. Tälä käännöksellä oli kans joku hieno nimi. Olkoon nyt "Ulkokäännös". Koira pyörähtää käden alta ja hyppää esteen. Nyt se onkin ohjaajan vasemmalla puolella. Sitten kuljetus ekan putken pään ohi ja lähetys taaempaan reikään.

Eka ongelma. Minttu on eri tassuinen kuin käännös vaatisi, tai sitten se on jäyykkä tai sitten se on harjoittelunpuutetta. Se teki aina pienen silmukan. se on hyi hyi ja ei ei. Haltuunotossa "tässä" ei merkitse mitään. Sain Mintun haltuun hokemalla "MINT, MINT" ja pitämällä kättä lähellä kroppaa. Ulospäin käänöksen Minttu teki loistavasti. Ensin se karkasi väärään päähän putkea. Tosin siihen riittää, jos mun joku sormi (kuten se hemmeti peukalo, joka on erillään rivistä) osoittaa väärään päähän.


rata 5. keppi reenii. Koira jätettiin ekalle aidalle ja mentiin keppien alkuun. Koissu kutsuttiin luo, asennettiin käsi keppien väliin ka käännyttiin menemään kepit.

Minttu osas ja oli hillittömän taitava


Koira jätettiin esteen taakse. Ite oltiin keppien väärällä puolella ohjaamassa koira oikeaan väliin. Hyvin meni siihen asti, sitten pitikin puikata ne kepit väärältä puolen. Ohjaajan pää sekos, mutta saatiin ne puolittain kunnialla loppuun.