maanantai 7.6.
Tokoa
Mintulle ruudun paikkaa lelun kanssa. Hienosti on alkanut hoksata että keskelle ruutua pitää etsiytyä.
Yksi lähetys pitkältä ruutuun.maiju heitti lopuksi lelun. Eteni lujaa ja suoraan ruutuun. Ihan loistavaa.
Seuraamista. Käännös vasempaan on huono. Kontakti pysyy kivasti mutta kaipaisin lisää innokkuutta ja ehkä tiiviyttäkin? ehkä. tai pelkkä perusasento taaemmas riittäisi. Ja se innokkuus.
Luoksetulon pysäytys. Seisominen valui, toinen onnistui. erikseen maahan laittaminen onnistui. Sitten vielä lyhyeltä matkalta yksi vauhtipalkkaus taakse ta toinen luoksetulo vierelle. ja se laukkasi ne muutamat metrit, hienoa.
Tunnarilla yhden piilotusta. Maiju hajusti häiriökapulat oikealle reunalle. Minttu ei edes yrittänyt tuoda niistä mitään. Yhden piilotukset ja etsinnät toimivat heti innolla ja tarkkuudella. Loisteliasta.
Ilonalle noutokapulan pitoa ja luovutusta. Nyt se irrottaa samantien kun kosken kapulaan. Ilonan päähän saa koskea mutta kapulaan ei. Pienellä maltti harjoittelulla antoi jo taputella kapulan päätä, eikä samointein tiputtanut kapulaa maahan. Edelleen perusasento katoaa välittömästi kapulan pois ottamisen jälkeen.
Väliin keppitreeniä. Oikealta puolelta hyvä. Väärältä puolelta menee ainoastaan jos avustaja seisoo keppien päädyssä tai korkeintaan metrin sivussa. Osaa pujotella mutta ei ymmärrä sitä että olenkin sen vasemmalla puolella.
Loppuun naama-kiinni-Ilona seuraamiskidutuspätkä. Alkoi olla hiljaa vasta kun oltiin palattu alkuun neljä tai viisi kertaa. Ja tähän en edes laske yhden askeleen jälkeen takaisin palaamista.
Tyyne otti keinulla bang gamea molemmilta puolilta.
Perusasentoa pienellä avulla ja yhden askeleen seuraamista isommalla avulla. Jos apua ei ollut meni se maahan kun otin askeleen eteen. Pelkällä maahanmeno käskyllä se sensijaan oli hidas ja epätäsmällinen. Tämän kanssa riittää haasteita tokossa.
Kotosalla otin loput maksanpalat ja isän jämtlanninpystykorvan. Ahne, älykäs ja keskittymiskykyinen. Karu tokoili ekaa kertaa, alkoi jo hoksata mitä ISTU tarkoittaa. Se meni maahan jo aika pienestä vihjeestä, eikä edes noussut välittömästi ylös. Sille ehti antaa kolmekkin namia, aina välillä selkäni suoristaen. Vierellä olon funktiota se ei ihan tajunnut.. varmuuden vuoksi remmissä roikkuva hihna ehkä vähän häiritsi sitä. Seisomisen Karu jo osaa aika hyvin. Saisikohan tähän ahneuden ja röyhkeyden ja äänettömän innon siirrettyä jotenkin lapinporokoiralle? Edes sille nuorimmalle...