30.5.2009 Lapualla
Lastasin kaikki kolme poroa autoon. Ensin pysähdyin tohon muurimäen metsän kohdalle. Kävin tekemässä Urpolle jäljeni. 100 askelta, eli noin 50 metriä. jätin sen vanhenemaan ja ajoin Lapuan raviradalle Lakken kentälle.

Kentällä oli 2 pupua, onnekseen ne lähtivät pöpelikköön heti kun koirat sano vähä autonperästä mielipiteitä.

Ensin Ilona. Otein tai yritin ottaa kaukokäskyjä. Ilona ei noussut istumaan. Vähän aikaa väännettiin, mitään siitä ei tullut, joten vein sen autoon. Ilonaa kukuttaa suunnattomasti nähdä kun joku muu saa nameja.

Seuraavaksi Minttu. Otin ensiksi ruutua. Kaksi kertaa kaukaa namialustalle, ja neljä kertaa läheltä tyhjään ruutuun. Läheltä palkkana pallo. Viimeisellä kerralla kääntyi jo valmiiksi ruudussa palloa kohden, kun ehti keskelle ruutua. Oppii nopsaan tollasseet jutut. Kaukaa lähettäessä ensimmäisellä kaartoi oikealle ja meni oikealta reunalta ruutuun. Toisella kertaa juostiin ruutuun yhdessä. Minttu sai heti namialustan namin jälkeen vielä pallon ja kehujakin. Ylenpalttista palkkaamista.

Mentiin hakemaan auton katolta tunnarikapula. Meinattiin aloittaa oman piilotus, kun koirat alkoivat rähistä. Joku äijjä ajo pystykorvansa kanssa meitä kattomaan kentälle. Tunnisti koirat lapinporokoiriksi ja oli kovasti kiinnostunut. Vilkasin sitä tarkemmin ja lapualaanen ulkomuototuomari Korpelan Reinohan se siinä. Otin Mintulle kaksi oman kapulan etsimistä. Kovinkaan selkeästi se ei näyttänyt nenäänsä käyttävän, mutta löysi ja toi oman molemmilla kerroilla, häiriökoirasta huolimatta. Panin Mintun paikallamakuuseen ja turistiin hetken aikaa lapinporokoirista. Mikäs sinä, paljon ei ole parempia aiheita maan päällä;)

Minttu otti vielä metallinoudon. Kovasti metalli kolisi hampaissa ja Minttu tiputtikin sen pois. Tarkennettiin metallikapulan pitoa ja rauhallisuutta sen kapulan kanssa. Kapula suuhun-kiito-palkka, tätä toistettiin muutamia kertoja. Lopuksi vielä puukapulan nouto ja palkaksi leikkimistä pallolla.

Urpon vuoro. Se kiehui. Otin namilla palkaten seuraamista. Urpo edisti ja piti väljyyttä mua kohtaan. Otin sitkeästi seuraamista. Palkkasin alkuun aina kun oli aihetta. Noin 5 minuutin sättäilyn jälkeen Urpo alkoi keskittyä ja rauhoittuikin hyvin käsiteltävälle tasolle. Seuraamisessa otin edestakaista suoraa monta kertaa. urpo koitti ennakoida jääviä. Kovasti se hämmästyi, kun suorilla ei tullutkaan mitään mitä se odotti. Seuraamisen lopulla otin askel ja käännös vasempaan-seis. Urpo o ihan itse oppinut käyttämään takaosaansa valtavan hienosti, ja käännös on vauhdikas ja taitava.

Urpon kanssa tehtiin maahanmenoleikkiä. Nopeasta maahanmanosta lensi palkaksi pallo. Kyynärpäähissi asennosta sai palkan vain vahingossa ja kerran. Loppuun yhdistin sen että minä liikun ja sanon maahan meno käskyn. Se oli selkeästi vaikeampaa. Pallo oli kova sana.

Otin Ilonan uudestaan pois autosta. Nyt koitin kaukokäskyjä. Edelleen koitti nillittää. Palkkasin yhdestä istumaan noususta. Sitten otettiin nouto, joka onnistui ihan täydellisesti. Lopuksi Ilonalle luoksetulon pysäytystä, missä se meinasi vain laiskotella ja lönkötellä pari-kolme askelta vielä käskyn jälkeen. Palasin siihen että peruuttelen sen edellä ja sanon käskyjä. Vain nopeista palkataan.

Ilona selkeästi tahtoisi päästä helpolla ja edellee testaa että onko pakko totella. On se ja ruokaa ei saa enää ilmaiseksi. ..paitsi nyt Lapualla ja aamulla, kun äiree tahtoo nousta kukonlaulun aikan ja ruokkia koirat välittömästi. Outoja tapoja.

(Kotimatkalla käytiin siellä jäljellä. Urpo ei jäljestänyt metriäkää. Meidän jälkivaljaat oli Lahdessa, ja pelkässä hihnassa ei kertakaikkiaan voi tehdä muuta kuin pissiä ja pyöriä. Tultiin sitten kotio. )