Lappalaiskoirien eepeen alaosaston nimisä järkättiin Välimäen Leenan toko koulutus.
Täsä enste pari kuvaa sunnuntailta. meno oli jo aika rentoa. Kuvat meistä otti ELVi. Jos ette tiiä kuka se o, ni hävetkää.
No nih..keskity Urpo.. Maahan!
ai tälleesti vai?
Oltiin me skarppeinaki
lähelle lähelle lähelle.. ja akka melki kaatus tuon jälkeen
ainakin Urpo on suorassa.
Lopussa jo hiukka leikittiinkin. ympäri ympäri. istu..ympäri ympäri maahan! sellasta kivaa pudotuspeliä.
Urpo tippui kolmanneks viimesenä tai jotain semmottii.
Elikkäs aiheena toko.
lauantaina seuraaminen, opetettiin Jonnaa leikkimään narupallolla koiran kanssa, mentiin ruutuun ja siitä hiukan ohi vauhdilla ja otettiin ryhmäliikkeenä paikallamakuu. EVL tyylillä maahan ja istumaan yksitellen.
Seuraaminen. Urpo pois namipalkalta. Se ei oo intona ja vireenä. Palkkaus lelulla, koska koira siitä syttyy. Kovasti se Lentsu koitti näyttää miten narupallo toimii. Pääasiana "koirasta poispäin". Oppi se eteläpohojalaanen uuden sanankin. Hetsata. Kaippa se jotakin koiran innostamista tarkoitti. Kovasti siinä hilluttiin ja heiluteltiin lelua ja sihistiin. Ei se sihinä ehkä mun koirilla kauheesti innostusta aiheuta. sillä kun oon himmannu agilityssa kontakteilla ja opettanu koirat oleen haukkumatta.
No siihen seuraamiseen itteensä Siinä ei sais vahdata koiraa. Pitäs luottaa koiraan ja kattoo vaan sinne menosuuntaan. Onhan se rumaa ku kartanlukija painaa katseellaan koiraa suohon, tai monessa tapauksessa kankkunsa taa. Siinä liikkeelle lähtiessäkään ei sitä koiraa saa kurkkia.
Ruudun taakse vietihin kippa. Ja koiran kanssa kippaan nami. Sit kiskottiin se innosta hilluva koira sieltä kipolta pois. Sit mentiin merkille jonkin matkan päähän. muistuteltiin Urpolle missä se namikippa on ja nostettiin oma selkäranka suoraan. sanottiin huitomatta koiralle RUUTUUN! ja väisteltiin ruohotupsuja ku koira revitti namikipalle.
Paikallamakuussa Urpo ei menny maahan ku sadannella käskyllä ja nousikin vasta parillakymmenellä. Paikallaan se makasi venkoilematta, toisin ku yleensä.
Siinä se lauantai. Ohjaaja kuunteli kyl voi/evl opitkin, mutta niit tarviaa miettii päänsisäisessä maailmassa..
Sunnuntaina mentiin hyppy, luoksetulo ja jäävät liikkeet.
Hypyssä pitää saada se Urpo purpo kauemmas esteestä. se etsi sitä namia esteen kummaltakin puolelta ja hyppeli edestakaisin viitisen kertaa etsien namia. Koiralle siis käsky HOP. samantien ohjaaja viskaa namilla..tähdäten koiran päähän tai hieman isompaan maaliin eli sen korviin. samalla kun heittokäsi heilahtaa, tulee käsky STO! se oli vaikee. 30cm korkea este oli hankala kun sen yli piti viskata nami.
Luoksetulo on kohdallaan. Lopun eteentuloa tarvis treenailla. Tasapaino on kans vaikea asia.
Jäävät on kunnossa, mutta Urpo ennakoi eli paljon suoria pätkiä, joista lentää pallo ja ihan vaan muutama jäävä silloin tällöin.
Täsä enste pari kuvaa sunnuntailta. meno oli jo aika rentoa. Kuvat meistä otti ELVi. Jos ette tiiä kuka se o, ni hävetkää.
No nih..keskity Urpo.. Maahan!
ai tälleesti vai? Oltiin me skarppeinaki
lähelle lähelle lähelle.. ja akka melki kaatus tuon jälkeen
ainakin Urpo on suorassa.
Lopussa jo hiukka leikittiinkin. ympäri ympäri. istu..ympäri ympäri maahan! sellasta kivaa pudotuspeliä.
Urpo tippui kolmanneks viimesenä tai jotain semmottii.
Elikkäs aiheena toko.
lauantaina seuraaminen, opetettiin Jonnaa leikkimään narupallolla koiran kanssa, mentiin ruutuun ja siitä hiukan ohi vauhdilla ja otettiin ryhmäliikkeenä paikallamakuu. EVL tyylillä maahan ja istumaan yksitellen.
Seuraaminen. Urpo pois namipalkalta. Se ei oo intona ja vireenä. Palkkaus lelulla, koska koira siitä syttyy. Kovasti se Lentsu koitti näyttää miten narupallo toimii. Pääasiana "koirasta poispäin". Oppi se eteläpohojalaanen uuden sanankin. Hetsata. Kaippa se jotakin koiran innostamista tarkoitti. Kovasti siinä hilluttiin ja heiluteltiin lelua ja sihistiin. Ei se sihinä ehkä mun koirilla kauheesti innostusta aiheuta. sillä kun oon himmannu agilityssa kontakteilla ja opettanu koirat oleen haukkumatta.
No siihen seuraamiseen itteensä Siinä ei sais vahdata koiraa. Pitäs luottaa koiraan ja kattoo vaan sinne menosuuntaan. Onhan se rumaa ku kartanlukija painaa katseellaan koiraa suohon, tai monessa tapauksessa kankkunsa taa. Siinä liikkeelle lähtiessäkään ei sitä koiraa saa kurkkia.
Ruudun taakse vietihin kippa. Ja koiran kanssa kippaan nami. Sit kiskottiin se innosta hilluva koira sieltä kipolta pois. Sit mentiin merkille jonkin matkan päähän. muistuteltiin Urpolle missä se namikippa on ja nostettiin oma selkäranka suoraan. sanottiin huitomatta koiralle RUUTUUN! ja väisteltiin ruohotupsuja ku koira revitti namikipalle.
Paikallamakuussa Urpo ei menny maahan ku sadannella käskyllä ja nousikin vasta parillakymmenellä. Paikallaan se makasi venkoilematta, toisin ku yleensä.
Siinä se lauantai. Ohjaaja kuunteli kyl voi/evl opitkin, mutta niit tarviaa miettii päänsisäisessä maailmassa..
Sunnuntaina mentiin hyppy, luoksetulo ja jäävät liikkeet.
Hypyssä pitää saada se Urpo purpo kauemmas esteestä. se etsi sitä namia esteen kummaltakin puolelta ja hyppeli edestakaisin viitisen kertaa etsien namia. Koiralle siis käsky HOP. samantien ohjaaja viskaa namilla..tähdäten koiran päähän tai hieman isompaan maaliin eli sen korviin. samalla kun heittokäsi heilahtaa, tulee käsky STO! se oli vaikee. 30cm korkea este oli hankala kun sen yli piti viskata nami.
Luoksetulo on kohdallaan. Lopun eteentuloa tarvis treenailla. Tasapaino on kans vaikea asia.
Jäävät on kunnossa, mutta Urpo ennakoi eli paljon suoria pätkiä, joista lentää pallo ja ihan vaan muutama jäävä silloin tällöin.
Kommentit