Käytiin ensin lenkki korttelin ympäri. Tyyne jäljesti jotain hajua intensiivisesti nenä maassa koko kierroksen ajan. Minkä jälkikoiran maailma Tyynessä menettääkään.

Sisälle päästyä otettiin keittiötokoa. Tyynehän osaa istua, mennä käskyllä maahan ja odottaa jonkin aikaa molemmissa asennoissa. Yleensä kunnes tulee "vapaa" sana.
Houkuttelin Tyyneä namilla vierelle perusasentoon. Ikinä kenelleen se ei ole ollut noin hankalaa. Tyyne saattaa tulla jalkaani kiinni..etuosaltaan. Takaosa kiepsahtaa helposti liiaksi vasemmalle, ja Tyyne onkin melkein nenä 90 asteen kulmassa housun saumaani nähden. Palkan se saa vain oikeasta suorituksesta. Muutaman kerran se sattui jäämään vierelleni istumaan, eikä luikahtanut välittömästi pois kun namin sai nielaistua. Silloin pidin namia tissin alla ja kun Tyyne sattui vilkaisemaan silmiini, sai se kehuja ja namin. Tyyne kiihkoontui sen verran että rouhaisi minulta sormen. Vahingoittunut sormi on nou nou.. joten reagoin voimallisesti kiljumalla. Sen jälkeen Tyyne olikin hankala saada seuraamaan namia edes siihen mihin se ennen sormen jyrsintää tuli. Saatiin kuitenkin onnistunut suoritus ja pentu rentoutumaan.

Toinen juttu oli maahanmenon keston lisääminen. Nätisti pysyy parikymmentä sekuntia jos palkkaan sen edestä. Koitin syöttää namia ja siirtyä samalla vierelle. Tyyne pongahti muutaman kerran pois. Lopulta se uskoi että se on ihan normaalia ja jäi mutustamaan nameja kun siirryin vierelle. Otettiin muutama toisto. Viimeisessä en vapauttanut sitä maasta, vaan pyysin istumaan. Tyyne nousi kiltisti ja kauniisti perusasentoon. Hyvä tynkster.

Kuukauden takaiseen verrattuna sille on kasvanut aivot ja keskittymiskyky. Eiköhän me aleta treenailemaan hieman intensiivisemmin.