Tänään on torstai. Kaksi päivää kokeeseen.

Eilen nukkumaanmennessä pakotin itseni miettimään koetilanteen kohta kohdalta läpi. Suunnittelin strategian Ilonan vireen ylläpitämiseksi seuraamisliikkeissä. Se on hyvä että suoraan kehään mennessä otetaan seuraamispätkät. Ensin kiinni, sitten irti.

Tänää testasin että ovatko alkurutiinit toimivat.
Laitoin kentän laidalla ruokakupin, jonne makkaraa. Kädessäni oli isohko makkaranpala. Vedätin ja kiusasin ja seuruutin Ilonan kuumaksi kädessäni olevalla makkaralla. Palkitsin sen, kun se meni oikein hyvin. Tipautin makkaran sen suuhun. Jatkoin siitä suoraan kuvitellulle seuraamispaikalle. Sanoin Ilonalle "vierelle", kuvitteelliselle ohjaajalle "valmis" ja seuruutin Ilonaa hihnassa lyhyehkön kaavion, joka sisälsi kaikki mitä vaaditaan. Ilona seurasi hyvin, ja kävi kohtuullisen kuumana.

Tämän jälkeen rapsuttelin ja kehuin ilonaa *ei niin hillitysti*. Ilona haukahteli, mutta vire oli sen mukainen.

Seuraavaksi laitoin Ilonan viereeni istumaan,(Ilona haukahteli kärsimättömän komentelevasti) poistin hihnan ja laitoin sen kaulalleni. Otin kontaktia Ilonaa, sanoin kuvitteelliselle ohjaajalle "valmis" ja seuruutin Ilonaa kaavion. Ilona kuumeni ja seurasi tiiviimmin, Toisaalta se yritti pari kertaa rouhaista kättäni.

Seuraamisten jälkeen Ilonalla oli Vire edelleen korkealla. Palkkasin sen luvalla mennä hakemaan kiposta makkaraa.

Tässä vaiheessa pidän koiran iloista ja tiivistä suorittamista tärkeämpänä kuin täyttä hiljaisuutta.

Otin sitten paikallamakuun. Ilona oli levoton ja vielä liiallisilla kierroksilla. Se lähti paikalta. Mie karjaisin sille "ei, ei ei, ei!" ja menin kohti. Ilona luimisti korviaan ja mietti taas hetken. Menin uudestaan alkuun ja tein vierelle-valmis-mahan! rituaalit. Tällä kertaa Ilona pysyi paikallamakuussa. Ajan täytyttyä menin Ilonan viereen, odotin hiukan pitempään ja sanoin "vierelle". Kehuin maltillisesti ja laitoin hihnan kiinni. Kun hihna napsahti hihkuin "makkara!makkara!" ja usutin Ilonan kupille. Juostiin sitten kuin heikkopäiset kentän toisella puolella olevalle makkarakipolle. Ilona veti ja kiskoi. Oli kristallin kirkasta että missä kippo oli ja mitä siellä oli.

Opinpa lisäämän mielikuva harjoitteeseeni yhden osion. Täysimittainen paikallamakuun kisapaikalla, ennen varsinaista suoritusta. Ilona osaa ja malttaa sen toisella kertaa paremmin. Varsinkin kun se on tuoreessa muistissa.

Minttu oli kentän laidalla ja se oli revetä nahoistaan. Seuraamisten kohdalla Minttu jollotti ääneen ja hypähteli kahdelle jalalle. Kun käskytin Ilonaa paikallamakuuseen, Minttu teki kentän laidalla tyylipuhdasta suoritusta. Palkitsin senkin makkaralla. Kunhan juoksu on kunnolla ohi, tehdään Mintunkin kanssa taas hommia. Alkaa vaikuttaa siltä että Mintulle loma alkaa riittää.