Ilonalle otin muiden radasta tämän pätkän. Vihreellä mun asemoitumiseni. Vasemmalla kädellä lupa lähtöön ja ohjaus toiselle aidalle. Pieni peruutus ja Ilonan veto luokse oikealla . Sit sainkin ohjattua sen suoraan aidan yli ja putkeen. Ekalla oli hieman löysähköä suorittamista. Tokalla liikuin itsekkin enemmän ja terävämmin, Ilonakin innostui ja tsemppasi kunnolla vauhdin.

Päätettiin tehdä sitä hankalaa. eli keppejä.

Alkuun verkot, niin et keppeihin ei pääse menemään väärin. Loppuun namialusta ja ihminen joka tipauttaa namialustalle namin vain oikeasta suorituksesta.

Toiselle puolelle ihminen kävelemään Ilonan vierelle.

Ensiksi Ilona rykäs verkoista läpi ja kaato melkein kepit mennessään. Koira näytti ehjältä, joten jatkettiin. Traumojahan se ei ni pienistä saa.

Sitten otettiin uudestaan useamman kerran. Muutamia kertoja Ilona testaili että pitääkö hänen tehdä kaikki kepit vai ei. Lopulta se puikkasi taas tiukalla tahdilla ja loppuun asti. Oon niin iloinen sen edistymisessä. Se ei enää pompi sivuttais ja yläsuuntaan ja katsele minua. Katse on eteenpäin ja se puikkaa poroksi nopsaan.

Lähetin sen sitten kauempaa kepeille. Edelleen sujui.

Vaihdoin ”väärälle” puollelle. Apukävelijä tuli ”oikealle” puolelle. Aluksi Ilona meni välittömästi keppien loppuun asti ilman pujottelua. ”Muutaman” yrityksen jälkeen Ilona hoksasi!!!

Se meni KAHDESTI täysin tyylipuhtaasti kepit niin et mie kävelin sen vasemmalla puolella. Oon niin happy happy. :D  Uskokaa tai elkää ni se oli ensimmäinen kerta niin et Ilona tiedostaa mun olevan sil "väärällä puolen". Yhden kerran se on aiemmin menny, mut silloin se ei huomannu et apukävelijä ja minä vaihettiin paikkaa. Tämä oli ensimmäinen OIKEA onnistuminen.