Minttu ja Ilona kumpikin osallistuivat tiistain treeneihin. Minä teen radalla itseään toteuttavaa profetiaa. Uskon vahvasti että koirani tekee tai ei tee jotain asdiaa. Yleensä näin sitten tapahtuu. Keksin uusia kikkoja saada likat ohjaantumaan. Kuulemma ohjaustyylini on erikoinen. Suorastaan heitän koiran kauas esteen taakse. Saan ne pomppimaan kepeillä ja heiluttelen käsiäni terävästi. Siitä taas johtuu useat hyppyjen epävarmuudet ainakin ilonalla.

Ilona jumitti puomin ja sukelsi sinne, vaikka ihminen seisoi edessä. Pussi meni hyvin kummallakin. Toinen osasi hakea ekaa kertaa keppien alun kunnolla. Pomppiminen väheni kepeillä, kun vaihdoin ranteeni asentoa.

Rengas on kova paikka ilonalle. aina se tahtoisi hypätä sieltä sivusta.
Ilona toimii vasta kun siitä on hiukan virtaa pois ja minä olen rennompi. Siinä on pikaisesti paljon opeteltavaa pian olevia kisoja ajatellen.