Käytiin VAU:n tokovuorolla ohjatusti aukomassa solmuja Puupilta.

Paljon opin asioita ja sain näkövinkkeleitä. Osa itsestäänselvyyksiä osa valaisevia näkökohtia.

1.       Urpo ei tiedä että ”ei tehdä mitään” on tekemistä.

2.       Urpo on kouluttanut minut toimimaan aina tietyllä tavalla halutessaan.

 

Urpo on levoton, rauhaton, sekunnin murto osan paikallaan levollisena, jos silloinkaan. Se huomaa kaiken, se pyörii, hyörii ja haistelee. Se odottaa skarppina käskyä, se lopettaa sen ja katsoo taas muualle, pomppaa ylös, kaivaa maata, venyttelee, hyppää ohjaajaa päin. Se on aikamoisen vilkas. Jos se ei muuta tee, niin se ainakin vinkuu lujentuvalla äänellä. JOKO TEHÄÄN???

Tähän otettiin ihan vaan vierellä oloa ja kontaktia. Kun se lopulta oli vinkumatta ja kontaktissa noin 5 sekuntia palkkasin sen lelulla. Urpo katsoi lelua hetken äimistyneenä. Sitten se ilahtui ja alkoi leikkiä. Mie ja kouluttaja huomattiin samalla et reppana ei kertakaikkiaan tajua et rauhassa olo on tekemistä. Lelu motivoi Puupia, joten siksi rauhoittuminen kontaktissa lelupalkalla. Namin se nielasee ja kummempia ajattelematta jatkaa odotus hössötystään.

Paikallamakuussa Urpo viheltää ja puuhastelee aika paljon pikkujuttuja. Ohjeeksi mennä mahdollisimman häiriöiseen paikkaan paikallamakuuseen. Pitkäksi aikaa. Todella pitkäksi. Niin pitkäksi et Urpo ei enää kattele jokapaikkaan, vaan silminnähden rentoutuu. Rautatieasemalle siis.

sitten siihen kakkososaan….. *huokaus*

Otettiin seuraamista, mie käännyin aina terävästi oikealle. En odotellut Urpoa vaan oletin että se ite alkaa skarpata ja tiivistää. Urpo alkoikin perussetin: laamaili perässä, koitti hieman lyyhistellä ja jumittaa paikalleen. Mie en kiinnittäny siihen huomiota vaan kävelin ja kääntyilin. Kouluttajamme katseli Urpoa ja ohjeisti mua urpon käytöksen mukaan. Lopuksi tein täyskäännöksen ja kävelin Urpon ohi. Urpo lähti mukaan ja sen sai palkattua. Urpo kiihtyi todella kunnolla ja repi lelua hartiavoimin.

Urpon juttu on väistää passiiviuteen. Tai vähän sinnepäin. Kun se tulee hieman epävarmaksi, se alkaa hiippailla. tällöin kutsun sen luo ja palkkaan pienestä onnistumisesta. VÄÄRIN! Urpo on opettanut mulle Urpoa palkkaavan toimintatavan. Se saa mut aktiiviseksi ja lopettamaan senhetkisen sitä hämäävän toiminnan.  Harjoituksessa jatkoin ja jatkoin hallissa pyörimistä, vaikka koira käveli jossakin perässä..  Urpo hämmästyi kun en toiminutkaan niin kuin se on minulle opettanut. Se ei paineistunut, se vaan hämääntyi. Tämä juttu pitää kääntää, Urpon pitää yrittää edes vähän ja se saa siitä palkan. Jos se ei toimi, niin sit odotellaan et se alkaa edes vähän yrittää.

Tyttärensä Tyyne agiliisi. Lyhyesti:

Se tekee opetellut tokotemput hurjalla innolla, kun ollaan hallissa. Se odottaa niin suurella sykkeellä agilitya.
Tyynen kanssa otettiin puomin alasmeno kontaktia. Palkka kupissa puomin alapäässä. Käskyksi arvoin ”Ota” ja tajusin et ei kai me sitä voi ottaa käskyksi kun se on tokossa kaikilla kapulan nouto.
Tyyne ottaa kontaktit namilla hyvin. Päästiin ottamaan myös koko puomia. Ylösmenolla sitä pitää jarruttaa pannasta, muuten se juoksee ohi puomista ja tipahtaa alas. Ei se sitä haittaa, lopukis se juoksee kuitenkin aina alasmenokontaktille. Vauhtia on vaikka muille jakaa.
Lisättiin puomin jälkeen aita ja namipalkka kippoon aidankin taakse. Tästä ne irtoomiset alkaa.