Otin omat koirat kentälle. Vielä en ole saanut avainta koppiin, niin treenailtiin mitä pystyttiin.
Tyyne tuli ensimmäisenä vuoroon. Mentiin ekaa kertaa keinulle. Laitoin sen aidan siivekkeellä niin että alastulo osa oli 5cm ilmassa. Naksuttimen kanssa palkkasin kun Tyyne hyppäsi reunasta kontaktille ja jäi 2 on 2 off asentoon. Laatikkoleikistä on ollut selkeästi apua. Toko puoleleta meni tosi hyvin. Ei toko puolelta Tyyne halusi kiertää koko esteen ja tulla edelleen äskeiseltä puolelta keinua rämistelemään. Nostin korkeudeksi noin 30cm. Tyyne hyppi kontaktille oikein iloisena ja tyytyväisenä. Näytti siltä että mitä enemmän se rämisytteli keinua, sen onnellisemmalta Tyyne näytti.
Sitten tyyne sai kiertää 4 erilleen laitettua siivekettä. Haki jo tosi kivasti reittiä siivekkeiden takaa. Juoksi jo yhteen suuntaan kokonaisen ympyränkin. Ohjaaja teki myös vahingossa jo sylikäännöksen tekemistä siivekkeiden kierrossa.
Ilona teki tokoa. Noudossa varasti kapulalle 2 kertaa. Sitten pidin pannasta ja huomautin että pitää odottaa käskyä. Kolmannen haki hyvin. Ilona toi kapulan hyvin ja istui hyvin perusasentoon. Kapulan luovuttamisessa se oli malttamaton.
Trenasin erikseen kapulan luovutamista. Loppuun sain hyvän suorituksen, missä pidin kapulasta kiinni, ehdin sanoa kiitos ja vasta sillä Ilona irrotti otteensa.
Ilona teki kepit kerran molemmilta puolilta onnistuneesti. Sitten jatkettiin siivekkeiden kiertoon. Ilonaltakin löytyi kunnolla vauhtia.
Urpon kanssa tehtiin seuraamista. Ihana kun sai itse miettiä et miten ne omat jalat meneekään käännöksissä. Urpo nakotti vierellä hienosti seuraten. Otettiin suoraa pätkää ja sellaisia tilanteita missä Urpo sai itte tarjota vierelletuloa.
Hypyllä heitin namia hypyn yli ja Puupponen juoksi lennokkaasti perään. Käskyllä pysähtyi kauemmaskin seisomaan. Ilman namin heittämistä jäi taas lähelle hyppyä. Ei kuitenkaan kääntynyt vaikeen laajalla kaarella kuten yleensä.. eli ehkäpä tästäkin oli jotain hyötyä.
Mintun kanssa otettiin kontaktitreeniä. EI EI PONIA EI KATOTA, hienosti katotaan omaa ihmistä jee. Ihan hyvin Minttu malttoi vaikka näyttikin närkästyneeltä kun ei saanut edes tuijottaa pulskan ponin perään. Minttu teki pari kertaa liikkeiden väliin kepit mielenvirkistykseksi ja innon löytämiseksi. Minttu on ittekkin vähän pulska matami, joten jaksamine on välillä laiskan pulskeaa. Parin askeleen seuraamisissa ja käännöksissä alkoi löytyä oikea seuraamiskohta. Tuntui että jo liiankin takana, mutta todennäköisesti täydellisen oikealla kohdalla oikeasti. Kntakti meinaa hetkeksi tippua ekan ja tokan askeleen välissä. Kiinnitin siihen huomiota ja alkoi jo sujua.
Lopuksi tektiin kaukokäskyjä. Palkkailin tietystä asennosta useaan kertaan. Heiluttelin käsiäni ja jos Minttu liikahti toruin ja aloitin alusta. Minttu tajusi että käsk olis hyvä odottaa.. liika omatoimisuus on pahasta tokossa. Istu-seiso vaatii paljon työstämistä. Liikeradat satunnaisia.