Tarkoituksena oli ottaa lyhyehkö seuraamisharjoitus. Saada Minttu paremmin oikealle paikalle. Ilman suoranaista makkaralla paikalle vetämistä. sen se kun jo osaa. Ilman namia se onkin pieksetyn näköinen rahjustava muuli.

Vein Mintun iltaviileällä läheiselle parkkipaikalle. Siellä oli kissa. Minttu kiihkoontuu kissoista , oravista ja pupuista. Onneksi kissa vilisti pakoon. Jätin Mintun hihnaan, ihan varmuuden vuoksi. Ser kun muisti elävästi kissan. Käskin sen vierelle. Minttu istua nakotti paikallaan pitkään. Katso komennolla se vilkaisi silmiini ja naksautin palkaksi. Minttu muisti idean ja alkoi jo katsomaan vapaaehtoisesti minua silmiin. Otin kontaktiharjoitusta ja vaadin että Minttu istuu hyvin lähellä minua.

lopuksi otimme muutaman kolmen metrin seuraamispätkän. Naksu tuli kun Minttu katsoi minua silmiin, oli innokas ja seurasi juuri oikealla paikalla.

Ehkäpä sitkeällä treenillä Mintun saa yhdistämään oikean seurauspaikan ja mielettömän hauskuuden. Jos saan Mintun seuraamaan oikealla paikalla, ilman että se seuraa nyrkkiin puristettua namia... niin eikö se ole jo aika iso muutos? Siitä eteenpäin koulutus voisi mennä.. hmm.. pidentää vaadittavaa liikettä, ennekuin naksu tulee. Lopulta, kun liike osataan hyvin, voisi palkkion siirtää kentän reunalle.

Katsotaan miten pitkälle pääsemme ennen elokuun toko kokeita. Ehkä se on jopa mahdollista. Pieni treeni mahdollisimman usein. Melkeinpä joka päivä.. muut liikkeet se menee melkoisen tyylipuhtaasti. Seuraaminen pilaa niitä muitakin liikkeitä, missä se on osa-alueena.

toinen asia mihin pitäisi keskittyä, on jäävät liikkeet. Kokeessa Minttu mielellään tarjoaa kaksi liikkeestä maahanmenoa.. osaa se sen seisomisenkin, mutta jotenkin maahan meno on mieluisampi. No, nämä tekevät ohjaajan elämän hieman mielenkiintoisemmaksi.