Otettiin paljon paljon seuraamista pelkällä namipalkalla.

Seuraamisessa liika kehuminen häiritsee Urpoa. Se menee kauemmas musta nähdäkseen mun koko naaman ja samalla hiukan kattoo mua vinoon. Sit kun tästä huomautettiin mulle, mä aloin olla ihan hiljaa, jäykkä tönks tönks kävelijä. Sekään ei tietenkään toiminut.

Oma olo alkoi olla tosi hermostunutja ajatukset hajallaan. Sitten mä sen taas tajusin. Minä otan paineita kuin harjoitus ei suju mun suunnittelemalla tahdilla ja tavalla. Jos mie lähden liikkeelle ja ajattelen palkkaavani koiran noin 5 metrin päässä niin 3 metrin kohdalla tuleva palkkaamiskäsky aiheuttaa ensimmäiseksi spontaanin ärtymyksen. Sama asia kuin kokeessa tuomari jää kommentoimaan ja lässyttämään. Mun keskittymisen kupla puhkeaa ja homma hajoaa käsiin.

Kyllä olen kontollifrikki ja omaan huonon hermorakenteen. Liikaa liikkuvia osia ja homma kopsahtaa siihen.

Eri asia on, jos tehdään hommia liikkenohjaajan johdolla. Silloinhan mun keskittyminen suuntautuu liikkuriin ja mulla ei ole oletusarvoista tietoa tulevasta.

Kun mua vahtivan silmäparin huomio katosi muihin tärkeisiin juttuihin, pääsin rentoutumaan ja keskittymään. Askelsin normaalisti, heiluttelin käsiäni ja hymyilin. Urpo oli siitä eteenpäin täydellinen.

 

Jääviä, seiso ja maahan.

Maahanmenon unohti välillä. Hommassa oli se hieno puoli että ilta-aurinko paistoi takaamme. Se loi pitkät varjot menosuuntaan. Varjosta näin eteenpäin katsomalla että miten koira reagoi ja kuinka nopeaan. Toimi paremmin kuin toisen ihmisen antama palaute. Saatoin päätä kääntämättä antaa koiralle palautteen oikeasta tai väärästä toiminnasta.

 

Luoksetulo.

Odotti rauhassa. Laskeskelin tahallani hieman erilaisen odotusajan, kuin luontainen liikkeensuoritusrytmini olisi sanellut. Ekalla käskyllä Urpo lähti rakettina luo ja jopa tuli kauniisti eteen. Siihen palkka ja vapautus.

paikallamakuu.

Maahan ekalla, jäi hyvin. Menin hieman sivuun kaverin viereen. Puhuin ja oleskelin rennosti. Noin 2 minuutin kuluttua palasin. Palkkasin maahan ja hetken kuluttua käskin vielä vierelle. Samalla kun sanan sanoin, ponkaisi Urpo ylös. Siinä oli välitön ja täsmällinen totteleminen.

Hjyva fiilis.

kuvat Kiira Lehto