"Harrastuskoiran kouluttaminen” Christa Enqvist.

Kirjasin luennolta muistiinpanot ja kertasin ne tähän itselleni. Toivottavasti aukeavat edes osittainniille jotka luennolla eivät olleet.

Koiralle ollaan mustavalkoisia. Kehu on selkeän iloinen, ei on myös selkeä. Neutraali ei- eli koiralle ei suututa. Sille vain kerrotaan että toiminta on epätoivottua ja ohjataan tekemään jotain sallittua.

Koira ei ole lapsi, se ei halua neuvotella asioista, se ei ymmärrä ”lellimistä” eli sitä että jokin asia on välillä vähän sallittua. Koiralle sopii johdonmukaisuus.

Tokossa suhde koiraan on tärkeämpi kuin agilityssa. Agilityssa koira tarvitsee kartturin, tokossa ohjaajan/suoritus kumppanin. Toki löytyy myös koiria jotka suorittavat aina ainoastaan oman ihmisensä kanssa.

Harjoittelussa koiran asenne on tärkein. Koiralla pitää olla kivaa.
Motivoituneen ja innokkaan koiran kanssa on hyvä lähteä tekemään asioita.

Esim noudon opetus. Aloitus mielikuvan luonnilla. Noutoon hauska, nouto on nopea. Ensimmäiseksi otetaan vauhtinoutoa. Koiralle jää liikkeestä ensivaikutelmaksi vauhdikkuus. Toisessa vaiheessa pitoharjoitukset, tekniikka, tarkkuus.

Erottelee asenne treenin ja tekniikkatreenin eri harjoituksiin.

Liian kiihkeä/stressaantunut koira ei opi. Hän opettaa koiralle rauhoittumisen. Tietystä vihjeestä täytyy rauhoittua. Silloin ei tapahdu mitään. Ei ole tulossa mitään. Boksiin opettaminen on mm tätä. Boksiin on rauhoituttava, siellä koira voi rentoutua.

Koiralla pitäisi olla mielikuva siitä mitä tulee tapahtumaan. Luoksetulo ja kaukot alkavat samalla tavalla, silti niissä vaaditaan erilaista asennetta. Luoksetulossa mennään eteenpäin ja vauhdilla. Kaukokäskyissä suunta on enemmän taakse/paikallaan ja teknisesti oikein.

Uutta asiaa pennun kanssa opeteltaessa. Pennun kanssa leikitään. Leikin varjolla pentu oppii mm menemään maahan. Kun tekniikka on nopea ja oikeanlainen. (kyynärpäät  jysähtää nopeasti maahan) yhdistetään asiaan vihjesana/käsky.

Pentu saa olla pentu. Siltä vaaditaan aikuisen kiran suoritus vasta kun se on fyysisesti ja olemukseltaan riittävän kehittynyt. Kiire pois.

Opetusvaiheessa koiralla pitäisi olla toistoja usein. Noin 5 kertaa/viikko. Kerralla kuitenkin lyhyt, ja laadukas treeni. Suunnitelmallisuus. Levon aikana koira oppii, joten lepo on tärkeää.

Pilko liikkeet osiin. Esim noudossa monta osaa, mitkä koiran tulisi hallita. Hakeminen, nosto, pito, tuonti, sivulle siirtyminen ja siinä olo, luovutus.

Uudet asiat opetellaan tutussa paikassa, pienessä häiriössä.
Uudessa paikassa helpotetut treenit. Se pönkittää koiran itseluottamusta.

Tylsä ihmisen asento palkitsevaksi. Hiljaisuus hyväksi asiaksi. Kun koira moka/epäonnistuu ihminen liikkuu ja puhuu ja on rento. Lopulta eleetön ihminen saa koiran tuntemaan olonsa varmemmaksi ja tsemppaamaan suoritustaan.

Vauhdilla ei tee mitään, jos tekniikka uupuu. Tähdätään kuitenkin siihen mahdollisimman rajoile. Mahdollisimman suuri vauhti yhdistettynä tottelemiseen. Koira asettaa rajat.

VIRHEET: virheen sattuessa kysy

-osaako koira varmasti
-onko riittävästi toistoja taustalla
-onko palkattu mustavalkoisesti aina oikeasta ja oikeaan aikaan.. vai onko lipsuttu.
-Oliko se puhdas vahinko
-jos moka toistuu, on ongelma kehittymässä.

vaadi koiralta vasta kun se osaa.
Motivoitunut koira harvoin tekee tahallaan väärin.

Katkaise väärin käyttäytyminen. –helpota treeniä. (huomaa kuitenkin se,etti ole sama asia kuin tämä: Koira passiivinen, ihminen aktivoituu- palkka. tai koira haukkuu, ihminen käskee olemaan hiljaa.. ja palkkaa.. mikä on niiiin väärin)

Jos koira selkeästi lintsaa, huomauta asiasta.

Jos jokin osio ei enää toimi liikkeessä, nosta se pois kokonaisuudesta ja treenaa se erillisissä harjoituksissa kuntoon. Korjatessa vauhti hetkellisesti laskee melko usein. Asia korjautuu kun koira on taas varma tekemisestään.

Luo koiralle ennakko odotukset palkasta. Jos odottaa fazerinaa ei karkki korvaa sitä, vaikka hyvää on sekin.
Palkaa sama asia samalla. esimerkiksi Kaukot, tunnari- namilla luoksetulo, ruutu- lelulla.

Ekalla oikein!
Jos koira tulee huonosti sivulle: asiasta huomautetaan, astutaan kauemmas ja pyydetään asia uudestaan. Ei siis korjailua ja sen palkkaamista. Esim pk luoksetulo eteen. Koira tulee vinoon- ohjaaja peruuttaa ja pyytää uudestaan.. EI. Ohjaaja jättää koiran, liikkuu kauemmas ja pyytää tällä kertaa oikein sen heti kerrasta. palkka vasta siitä. Sama agilityn kontaktilla. Jos koira lähtee ennen lupaa, se jää palkatta. asiasta huomautetaan , palautetaan koira kontaktille. kehutaan siitä mutta ei palkata namilla/lelulla. Sitten otetaan koko kontakti uudestaan onnistuneesti.

Älä lintsaa itsekkään. Itsellä pitää olla tunne että edistytään, tietty tyytyväisyys.
Koira saa eniten irti onnistunaista treeneistä. Suunnittele treeni niin, etä onnistumisia tulee.

Pidä treenipäiväkirjaa.

Laita koira vain tilanteisiin, missä sillä on mahdollisuus onnistua. Ei kokeeseen jos tietää että on ongelmia.

Kisa ei saa olla eka kerta kun koira jää tokossa ilman palkkaa liikkeiden välissä.

Näe päässäsi ihannesuoritus ja ole tyytyväinen siihen. Tuomarin mielipiteen ei pidä vaikuttaa. Kaikkia ei voi miellyttää. Kokeessa ei tarvitse keskittyä pisteiden katsomiseen/tuomariin. Sillä hetkellä voit vain olla koiran kanssa valmistautumassa seuraavaan. ei auta jäädä miettimään jo mennyttä liikettä.

Älä juokse liikkeenohjaajan perässä. Ole koirasi kanssa. ”pidä  ohjat käsissä”. antaa koiralle kuvan sinusta selkeänä johtajana. Miksipä koira ei tottelisi liikkurin ”käsky” huutoja, jos sinäkin sitä tottelet.

Etsi kisarutiinit. Usko itseen, luota koiraan. Koira tekee parhaansa myös kisassa, jos ohjaajan pää ei petä.
Etsi oma tapa keskittyä.

Mielikuvaharjoituksia oikeista suorituksista. Ei katastrofi mielikuvia. Pyyhi väärät pois. Keskity oikeaan. Parhaimmillaan olet omasa ”kuplassa” Äänet ja yleisö katoaa. olet kahdestaan koiran kanssa.

Ennen kisoja helppoja treenejä. Ne lisäävät itseluottamusta. Sekä koiran että ohjaajan. Viikossa mitään ei ehditä hioa kuntoon. 5 minuutissa sensijaan voi romuttaa paljon. Kisapaikalla ei enää treenata.

-----
Koira kuuntelemaan. Merkille pääsee vain oikeasta käskysanasta ”Merkki” on lupa mennä, ”Merkonomi” ei ole. Hyvä harjoitus turhan itsevarman koiran kanssa.

Luoksetulo: liikkuri sanoo ”käsky” ohjaaja haukottelee äkkinäisesti. Jos koira pysyy, tulee palkka. Pidä tasapaino.

------

Pehmeälle koiralle riittää palkkaamatta jättö ja uusi yritys, jos se esim varastaa noutokapulalle.

Koko rata. Helppoa ku heinän teko. Pikkasen leijeröintiä ja yksi hankalampi kohta.

WRONG!!!! Ilonalla oli voimallinen oma tahto. Se tiesi minne se haluaa mennä. Se huusi, oli positiivinen ja meni just minne itte tahto. Emännän volyymi nousi. Ilona pysyi kirkkaan Iloisena. Emäntä alkoi tylyttää, tokottaa ja käskyttää. Ilona meni minne olikin menossa. ja huusi viel enemmän ku ensin.

Tässä ohjaukset niin kuin ne lopuksi menivät. Sitten kun Ilona antoi mun hieman toimia kartturina.

Ideana pitää suorilla sivuttaista etäisyyttä koiraan. Toimi ku junan vessa. A:n jälkeen käännyin Ilonan eteen ja ohjasin sen okserin yli, siitä aidalle. Sit vedin keppien suuntaan.. Ilona ei kuullu mitään "putki-putkeen" juttuja. Se ei lähteny tuleen luo, se ei tajunnu koko putken olemassaoloa. Siinä se sit louskutti ja meni minne sattu. Ei sentäs A:lle enää.. mut ei se putkikaan löytynyt. Tokalla yrityksellä se juos koko putken suun ohi ja kiersi A:n toista päätä kohden.. eli ei taaskaan viitsiny kuunnella "putkeen" kehotuksia. Lopulta se sinnekkin ekstyi. Ajoitus kohillaan tai jotain.. Putkesta irtosi ja haki hienosti esteen 7. Sit tuli ongelma. Ilona irtosi esteen 1 yli. Se kun TIESI että siellä oli vilahtanut sen oma namikuppi. Tein Uskomattoman liioitellun vartalokäännön ja käskytin melkein A estettä kohden. Parhaassa tapauksessa Ilona vilkaisi hieman mua kohden. Siitä kun viuhkas esteelle 8 ni Ilona lopulta meni sen ja jatkoi pöydälle. Pöydältä se rontti varasti ennen aikojaan pois. Minen muka saanu yhtään liikkua takaperin. Kepit otti hyvin. Olin oikealla puolella ja näytin sisäänmeno reiän.

okserille ohjaus ja takaa leikkaus. Hyvin kääntyi vielä esteelle 12. Loppusuoran se tykitti epä-Ilonamaisesti.. pääsihän se lopulta namikupille. HUOM: siellä oli 2 palaa frolicia.

Ilonalla oli ääliömäisen hauskaa. Loppuun päästiin rata melko puhtaasti läpi.

Mintun kanssa ekaa kertaa Renkomäen hallille. Hallin ulkopuollella se oli revetä liitoksistaan. Hallin sisäpuolella siitä katos puolet virrasta. Halli tuntu vaivaavan sitä. Samoin alustaa se viko.

Askelsiirtymät- Aloitettiin rauhallisesti. Askel ja käännös vasemmalle. Tässä palasi takaisin pompahtamiseen/venkoiluun. Ei siis tuntenut alustaa riittävän vakaaksi jotta siinä voisi takaosalal työskennellä. Usealla toistolla parani ihan vähäsen.
Kontakti- Pauhu ja huuto hallissa alkoi olla mieletön. Otin sitten sopivasti kontaktiharkkaa. Hyvin muistui mieleen. Katsekontakti piti aika hyvin, vaikka hallissa suihki useita koiria.
Siirryin sivummalle ja otin muutaman askelsiirtymän lisää. Tehtiin myös muutama kaukokäskyjen tekniikkaharkkaa. Yllättävän hyvin se malttoi. Huomasin että betonilattiassa olevan kaivonkannen päältä ei voinut Minttu kävellä. Vietimme siinä sitten rattoisan hetken. Lopulta Minttu laittoi yhden tassun sen päälle. Siitä se homma sitten laukesi. Siinä pystyi jo olemaan ja pitämään koko etuosankin.

tauko

Kokeiltiin ekaa kertaa ohjattua noutoa. Laitettiin ropeli kapula molemmille sivuille noin 3 metrin päähän. Minttu istui niiden välissä. Käsimerkillä ja ”OTA” käskyllä ohjeistin että kummalta puolen kapula haetaan. Aika nopsaan Minttu hoksasi idean. Luovutuksen perusasento tahtoi seilailla. Luovutus muutoin hyvä.

Luoksetulon pysäytys seisomaan. Tuli hitaasti, pysähtyi välittömästi.
Luoksetuloon vauhtia- Kannustusta, liverrystä, vinkupalloa.. alustaa vikoi sen verran ettei voinut tulla kovin lujaa. BLAH.

tauko

Targetti- Hiirimatolle menoa ja siihen pysähtymistä seisomaan. Koko idea on ihan kateissa. Se saattaa rynnätä siihen ja pelata alustalla jääkiekkoa. Se ei ainakaan jää siihen seisomaan. Se pompaa siihen ja pomppaa siitä pois. Oma-aloitteisesti se ei siihen hakeudu, vaan kaipaa käskysanan.

Otin lopulta sellasta et ohjasin sen seisomaan läpyskän päälle ja palkkailin siinä. Tiedä sitten et kuinka paljon se siitäkään tajusi.

Merkkiä. Vein lelun sen taakse. Minttu meni vaisusti ravaillen ja kannustettuna merkille. BLAH.
Heitin sille lelun. Se ei oikein tajunnu,mut sen mieli alko olla reippaampi. BLAH.
Elina meni merkille ja taputteli maata sen takana. Minttu kiinnostui ja laukkasi merkille. Mie kehuin ja viskasin koiraa lelulla. Osuin. Koira hämmästy. BLAH.
Sama kuin äsken mutta en osunu ihan koiraan. Näytti sähellykseltä silti. BLAH.
Elina heitti lelun sivusta ja kaikki meni hienosti. JEI!

Elina leikki Mintun kanssa merkin taakse kiertämistä. Näytti hyvältä. Minttu oli valmis vaihtamaan ohjaajaa.

Mä sain kaikuvasta hallista pään kipeäksi. Huomasin että treenaan liian paljon kerralla. Liikaa uutta kerralla. Koira ei muka osaa mitään ja toko on BLAH. Kun vaan sais ajateltua liikkeet läpi, pilkottua ne ja kirjoitettua kunnolla et mitä aikoo reenata. Meillä koira häiriinty alustasta ja minä siitä kauheesta vilskeestä kun hallissa oli kokoajan koiria irti.Minttu silti yritti ja osaskin ihan mukavasti. Ohjaajalle pää vaihtoon?

Tyyne agiliisi. Otettiin ruokakupin ja avustajan kanssa eteenmenoa aitasuoralla.
Aluksi yhtä, sitten kahta. Homma sujui tosi hyvin. Yksi aita kerrallaan pidennettiin suora 5 aitaan. Tyyne menee kuin juna. Hienosti osaa arvioida mistä hyppää ja pitää laukkarytmin tasaisena. Joskus on aika hienoa kun omistaa mutkattoman nartun. Eteenlähetyksien aikana kuppi oli aluksi kokoajan perällä. Väliin otetiin harkkaa, jossa kuppi laskettiin maahan vasta kun Tyyne oli jo melkein loppuun asti suorittanut. Ihan viimeisellä lähdin itse liikkeelle myöskin. Kolmannen aidan jälkeen Tyyne hämääntyi ja kurkkasi taaksepäin. Jatkoi kuitenkin matkaa. Tarvii harkkailla siis mun liike hommiin mukaan. Tyyppi kuitenkin irtoaa aika reippaasti.

Uutena juttuna otettiin kujakepit. Keppirivien etäisyys toisistaan oli vielä joku 40 cm. Tyynen mutkattomuus oli taas ihailtavaa. Pystyin ottamaan jo lähetystä pikkasen vinosta. Tyyne juoksi keppirivin väliin ja siitä palkalle. Näiden jälkeen aivotyöskentely näkyi Tyynen korvista. Kroppa olis vielä temmeltäny, mutta korvat alkoivat lopottaa sivulle.

Minttu tokoili.

Alusta- möh. jotenkin niin hankalaa. Tässä tarvii kaivaa joku ”naksuttelun perusteet idiooteille” –opus esiin. Minttu joko menee tai ei mene sinne merkille.
Liikkeestä istuminen- Yksi kerta. Tein huomaamattani pienen vartaloavun. Minttu teki oikein.
Kapula- Kapulan ottoa, pitoa ja luovutusta peruasennossa. Luovutus alkoi sujua. Neiti ei enää pompannut luovutuskäskyn jälkeen poikittain eteeni.
Nouto- Tarkistettiin hallinta. Kesken noutokapulalle ryntäyksen käsky ”maahan”. Minttu toimi täydellisesti.
Siitä muutaman metrin pätkä seuraamista ja tavallinen nouto. Pikkuisen pelaa tassuilla kapulalle päästyään.
Paluuhyppy-  Otin 3 hypyn takaa luoksetuloa. 1 suora ja molemmille sivuille yksi vino. Hyppäsi takaisin esteen yli ja tuli nätisti perusasentoon. Palkkailin vinkupallolla.

Ilona tokoili.
HAU HAU VUH MÖLIJÄÄ JOKELLUSTA riehuntaa..

Hiljaa- Eli ensin muisteltiin hyvin tiukkaan sävyyn et miten ollaan hiljaa. HAU-EI_HAU_EI! Ilona hieman mulkoili mua ja koitti tarjoilla kaikenlaista hauskaa.. toki haukkuen ja jokellellen.  Erään oikein pahan kommentointijakson aikana otin sitä niskanahasta kiinni. Ilona protestoi huutamalla suoraa huutoa niin kauan kuin nahasta kiinni pidin. Ehdin ajatella ”hoh-hoijaa.. ihan oikeestikko on näin paljon dramatiikkaa ilmassa. Kappas kun tuo kita näkyy hyvin, ihan viimesetkin hampaat näkyy. No johan on kumma kun se ei anna periksi… pidin edelleen niskaheltasta kiinni ja komensin olemaan hiljaa. Iloan kovensi volyymiaan. Irrotin niskasta ja nappasin kuonon kiinni. Kun ääni loppui kehuin. Ilona mulkoili mua hyvin pahantuulisen näköisenä. Tämän jälkeen pelkkä tiukka ”EI” auttoi haukahduksiin. Ihan pikkuriikkistä ulinaa/pihinää se piti oikeutenaan kommentoida mun käskyihin.

Kierrä- maassa oli pieni sanko. Näytin aluksi kädellä että toiveena olisi kiertää sen takaa. En palkinnut sinneppäin roiskaisuista, enkä haukkuen juoksemisesta, enkä sangolla jalkapallon pelaamisesta, enkä sangon pureksimisesta. Ilona teki lopulta kiertämisen 1 metristä ihan hiljaa. Kun se sai siitä palkan, se alkoi ymmärtää. Tehtiin peräkkäin noin 3 onnistunutta suoritusta 2 metrin matkalta.

seuraaminen- Pikkasen koittaa edistää. Mun hartialinja oli lysy ja Ilona siirtyi eteenpäin sen mukaan. Korjasi kuitenkin asennon paremmaksi vinkistä. Oli ihanan hiljaa. Otin ihan muutamaa metriä, mikä on Ilonalle hankalaa. Täyskäännöksessä oikealle Ilona katoaa kokonaan. Se lähtee pidennetylle lenksalle. Päätin alkaa työstämään täyskäännöksen vasemmalle. Otettin askel ja välitön käännös vasempaan. Ilona ponnisteli ja työskenteli takaosallaan hyvin. Noin 5 onnistunutta askellusta.
Kaukot- Ekalal yrittämällä Ilona eteni 10cm istumisesta maahanmenoon. palasin luokse ja otettiin uudestaan. Nyt se sitten keräsi niin paljon kierroksia että ei meinannut malttaa laskeutua maahan nätisti perusasennosta. Pikkuisen tiukkaa käskytystä ja palkka oikeasta toiminnasta vasta. Sitten 7 metristä istu-maahan-istu-maahan. Se oli täydellinen.

Koko rata. Pilkoin radan osiin, niin kuin itse sen ohjasin. Ilona tuntui tosi kuuliaiselta, mukavan nopealta ja hyvin taitavalta. Irtoili putkeen tosi kivasti. Jopa puomin kontaktilla malttoi  mennä maahan kun komensin. Palkkailin sitä siihen useamman kerran. Väliajoilla puutuin Ilonan haukkumiseen, ja omasta mielestäni se haukku ihan vähän vähemmän kuin normaalisti. + keskittyi paremmin. Ehti sisi louskutuksen sijaan kuunnellakkin mitä mä tahon sanoa. "hiljaa olemisesta" ei siis palkata enää namilla.. oikeasti innostin sitä vaan haukkumaan enemmän ja enemmän sillä.

Jätin Ilonan alkuun ja kiersin puomin taakse. Ilonalla oli varmistimena ihminen seisomassa puomin ylösmenon edessä. Ilona kyl hyvin kuunteli mun ohjeita ja sujahti putkeen. Tais puomin plokkaava ihminen olla vaan hätävarjelun liioittelua. 5 esteen jälkeen tein sylikäännöksen, millä käänsin Ilonan kutoselle. Ensimmäisellä kerralla hätäilin ja runnoin Ilonan tyhmään asemaan, hyppäs se esteet oikein, vaikka kääntyikin väärään suuntaan "sylkkärillä". Tokalla radalla tämä jo sujui.

9 pyöräytin Ilonan kympille, annoin esteen ja itseni väliin tilaa ja Ilona kääntyi taas rinnalleni jatkamaan matkaa. LÄhetin Ilonan putkeen ja leikkasin takaa. Puomin alaosassa oli aidan siiveke estämässä liian aikaisen nousun puomille. Toimi Ilonalla hienosti.

Työnsin Ilonan linjan paremmaksi esteelle 14. LÄhdin aika aikaisessa vaiheessa kääntämään Ilonaa kropallani. Kun Ilona hyppäsi esteen 15, olin jo esteen vierellä peruuttamassa kohden estettä 16. Tein siis radalla valssin :) Ilonalle jäi 16 esteelle hyvin tilaa. Siitä sen saikin sujautettua putkeen.

Tässä ehdin 18 esteen taakse vastaanottamaan Ilonaa. Ilona tiesi kroppani suunnasta että minne mennään seuraavaksi. 21 esteen jälkeen se hieman kääntyili taaksepäin varmistelemaan että vieläkö mennään eteenpäin. Irtoamis harkkaa tarvitaan vielä lisää.

Tyynellä oli vartaa kolmen koiran edestä. Jonkin verran piti tahkota sitä että ensimmäisen esteen taakse jäädään ja lupaa odotetaan. 2 aidalle se piti ohjata tarkasti. jos vähän näytin sinnepäin tai ehdin jo ohittaa esteen.. Tyyne juoksi ohi. Eli pitäisi tehdä kahdella suorassa linjassa olevalla aidalla vähän harkkaa. Putkeen se meni kohtuudella. Takaakierrot se hanskaa. Ongelma tulikin 4 ja 5 esteen välissä. Tyyne jysähti 4 hypyltä suoraan mun syliini. Ei sitä ehtinyt ohjata/kääntää mihinkään. Pienellä ajatustyölllä ja ohjaajan liikeratojen hiomisella sekin kohta alkoi sujua. Mini pöytä oli aluksi omituisen hankala. Tyyne kiersi sen pari kertaa, enennkuin hoksasi että sen päälle SAA hypätä. Siinä pidettiinkin sitten kehu ja rapsuttelu tauko. Loput kaksi estettä meni kivasti. Muuris tyyne ei edes erottanut tavallisesta hypystä, se kun oli mini korkeudella.

Lisäksi Tyynellä harkkasin U mutkaputkea. Vasemmalta meni hienosti ja sujuvasti sisään. Oikealta se tahtoi livahtaa heti suuaukon jälkeen takaisin. Laitoin sen sitten putkeen ja tukin suuaukon omalla kropallani. Tyyne henggaili putkessa mun vieressäni, kunnes sanoin sille tuimasti ”mene mene”. Sitten se muisti että putkessa on toinenkin pää ja juoksi sinne. Olinkin jo vastassa palkkaamassa.

Tyynelle otettiin irtorenkaan läpi hyppimistä, se kun hahmotti aika huonosti rengas esteen funktiota. Pikkuhiljaa se hoksasi että renkaan LÄPI hyppäämällä saa namin.

_______________________________________________

Ilonan kanssa TOKOa  Elina Niemen neuvoessa. Tai siis Elina kuunteli kärsivällisesti Ilonan haukkumista ja koitti selvittää meidän luoksetulon pysähtymättömyys ongelmaa. Tultiin siihen tulokseen että sille pitää opettaa koko homma alusta. Ilonalle Sto tarkoittaa ”hiljennä vauhtia vähän”.  Otettiin siivekkeen kanssa kiertämistä.  Palkkasin välillä siitä kunse tuli luokseni asti. Välillä huusin STO ja heitin namin Ilonalle. Ehkä kerran sattui sellainen pieni onnistuminen. Aina mätti mun ajoituksen kanssa. tai sitten Ilona ennakoi tms. Myös minä aloin näyttää vartaloapuja. Helppohan se koiran on ”ennakoida” ku akan kropasta näkee et mihin suuntaan nami lentää.

Kuulemma haukkumiseen pitäisi puuttua tiukasti ja kaikissa tilnateissa. (miinus agility, ei me sentään ihan niin toiveikkaita olla). Haukkumisesta tulee kielto, ei muuta. Ilonaa ei saa palkata hetken hiljaa olosta,sillä siten palkitsenkin saamarin haukkumisesta. Ilona haukkuu, mä sanon ei, annan jonkun käskyn- ilona toteuttaa sen ja saa namin. Eli sama juttu kuin Urpon kanssa, koira vedättää mua ja saa toiminnallaan mut aktiiviseksi. *KIROSANA*

Lisäksi kivoja pikkuvinkkejä. Jos koiraa opettaa seuraamaan imuttamalla/tutittamalla/namilla.. niin nami riittävän ylös, jotta koira joutuu tekemään työtä yltääkseen siihen. Käsi ei myöskään saa olla liian edessä.

Jos ohjaaja kurkkii pääsääntöisesti koiraa, laitetaan eteen ihminen, jota ohjaajan tulee katsoa. Jos ohjaaja ei katso ihmistä tämä huomauttaa asiasta.

Seuraamisessa kävelyn tempon ei tarvitse olla aina sama. Seuratessa voi kävellä hiljaa, kiihdyttää, kävellä reippaasti ja taas hidastaa. Koiran pitäisi ilman suullista käskyä osata pysyä oikealla paikalla.

------------------------------------------------
Iltaruoalla Ilona joutui tokoilemaan. Se joutui tekemään hommia ja olemaan ihan hipihiljaa. Pikkasen se hämmentyi ja kokeili et joskos sittenkin voisi vähän mölistä, vinkua, kommentoida. EI voinut. Olin suhteellisen tyytyväinen. Otin mm paikalla vasemmalle kääntymistä. Ilona osaa luonnostaa hallita takapätään todella hyvin. Se siirteli takaosansa todella kauniisti vierelle. Ilona perusasento on hieman liian edessä.

Iltaruualla Minttu otti pari seiso-maahan-seiso vaihtoa. Ne onnistuivat oikealla tekniikalla ja vain pienen pienellä vartalo avulla.

Ilonalle aamutreeni.

Otettiin pihalla pienen sangon kiertämistä. Ei se hoksannut ollenkaan ja alkoikin haukkua ja protestoida. Ilonalta karsin kaikki haukkumiset pois. Ohjasin sen kädellä sangon taakse. merkkasin toiminnon HYVÄ sanalla kun Ilona oli sangontakana. Ilona tuli multa hakemaan namin. Tässä edistyttiin. Vähän.

Otin sitten istumisesta luoksetuloa 3 metrin matkalta. Otin siihen pysäytyksiä. Huomasin että ilona ei enää tiedä mistä Istu tarkoittaa. Toinen minkä tarkoitus on hämärä on sto. Istu-sto.. kuulostaa muuten aika samalta. Onkohan siis ihme jos ei toimi. Vaihdoin pysäytys sanan stoP. Hyvin P painotteiseksi. Sen jälkeen tuli kaksi onnistunutta pysähtymisen tapaista.

Ilonalle otin muiden radasta tämän pätkän. Vihreellä mun asemoitumiseni. Vasemmalla kädellä lupa lähtöön ja ohjaus toiselle aidalle. Pieni peruutus ja Ilonan veto luokse oikealla . Sit sainkin ohjattua sen suoraan aidan yli ja putkeen. Ekalla oli hieman löysähköä suorittamista. Tokalla liikuin itsekkin enemmän ja terävämmin, Ilonakin innostui ja tsemppasi kunnolla vauhdin.

Päätettiin tehdä sitä hankalaa. eli keppejä.

Alkuun verkot, niin et keppeihin ei pääse menemään väärin. Loppuun namialusta ja ihminen joka tipauttaa namialustalle namin vain oikeasta suorituksesta.

Toiselle puolelle ihminen kävelemään Ilonan vierelle.

Ensiksi Ilona rykäs verkoista läpi ja kaato melkein kepit mennessään. Koira näytti ehjältä, joten jatkettiin. Traumojahan se ei ni pienistä saa.

Sitten otettiin uudestaan useamman kerran. Muutamia kertoja Ilona testaili että pitääkö hänen tehdä kaikki kepit vai ei. Lopulta se puikkasi taas tiukalla tahdilla ja loppuun asti. Oon niin iloinen sen edistymisessä. Se ei enää pompi sivuttais ja yläsuuntaan ja katsele minua. Katse on eteenpäin ja se puikkaa poroksi nopsaan.

Lähetin sen sitten kauempaa kepeille. Edelleen sujui.

Vaihdoin ”väärälle” puollelle. Apukävelijä tuli ”oikealle” puolelle. Aluksi Ilona meni välittömästi keppien loppuun asti ilman pujottelua. ”Muutaman” yrityksen jälkeen Ilona hoksasi!!!

Se meni KAHDESTI täysin tyylipuhtaasti kepit niin et mie kävelin sen vasemmalla puolella. Oon niin happy happy. :D  Uskokaa tai elkää ni se oli ensimmäinen kerta niin et Ilona tiedostaa mun olevan sil "väärällä puolen". Yhden kerran se on aiemmin menny, mut silloin se ei huomannu et apukävelijä ja minä vaihettiin paikkaa. Tämä oli ensimmäinen OIKEA onnistuminen.

Ilonan kanssa päästiin harjoituskoirakoksi agilityn koulutusohjaaja kurssi2 osaan.  Eka harkka oli muuten oikein kiva, mutta siinä oli meille uusi asia. NIISTO. Nenäni osaan niistää, mutta koiralta turhat lenkit siivekkeen kierrosta… no hetki meni miettiessä. Aluksi Ilona ajautui kokoajan selkäni taa. Hätäilin jo menoa putkelle ja Ilona hyppäsi niin et laskeutui enemmän aidan 4 suuntaan kuin siten kuin oli tarkoitus. Lopulta saatiin yksi kivahko niisto aikaan. Tätä hommaa tarvii viel sisäistää jonkin verran.

Ilona (ja vähän miekin) saatiin kehuja loistavista takaakierroista. Ilona nyt vaan osaa ne tosi hyvin.  Annan sille paljon tilaa sivuttais suunnassa. Omalla kropan suunnallani ja käden kohtuullisella liikkeellä vedän välistä-viskaan yli.

Kertaalleen unohdin että putkella käydään toisenkin kerran.. mutta ei vanha kaikkea voi muistaa.

Harkka 2. Ensin siten ohjattuna kuin itse sen ohjaisin. En aluksi tehnyt sylikäännöstä.. kunhan vaan käänsin koiran esteelle 5. silloin Ilona laskeutui  liikaa hallin seinän puolelle ja sen lenkki tuli isoksi esteelle 6.

Tähän hiottiin hetken yhdessä sylikäännöksen mahdollisuutta. Sitten kokeiltiin pari sylkkäriä. Hyvin toimi. Koko rataan istutettuna sujui myös jouhevasti. Kuulemma tehtiin se oikein. Tiedä sitten oliko se vahinko, vai osataanko me jo jotain ;)

Sit tehtiin siten kuin vetävä ryhmä oli sen suunnitellut. Eli 5 esteelle takaakierto.

Ilonalla ja mulla oli selkeä erimielisyys siitä että tarvitseeko sen irrota putkeen jos minä jään 2 esteen takapuolelle. Määrätietoinen ja pistävä PutKEEEEN! (piilotettu kirosanan painokkuus) ja kohtuullisen pakottavasti osoittava käsi saivat Ilonan taipumaan ja menemään putkeen.

Näppärästi olinkin 4 esteen takana odottamassa. Sieltä mun olis pitäny jarrutella Ilonan vauhtia, kääntää se vitoselle ja heittää takaakiertoon. Ilona rallasi ohitseni ja kävi tempaisemassa esteen 6 . Pienen hurraustuokion jälkeen (aina pitää juhlistaa jos onnistuu menemään ihan käsittämättömän omituisesti) Otettiin uudestaan vähän tarkemmin. Otin Ilonan putkesta paremmin käteen. Käänsin selkeämmin vitoselle ja takaakiertoon. Loppu rata menikin kohtuu hyvin.

Tää ohjaustyyli oli meille vähän töksähtelevämpi. Ilona kun ei irtoa ihan niiiiin määrättömän kauas. Silloinhan se kalskahtaa liikunnalta.. ja ohjaajan tulee kärsiä yhtä paljon kuin koirankin, pohtii Ilona the laiskapersus. Myöskään kovemmasta vauhdista tehdyt äkkikäännökset ei suju kovin luontevasti..

Hauskaa oli. Tuntui kyllä omituiselta kun aamu kymmeneltä oltiin valmiit lähtemään hallilta pois! Aamuyöhän silloin viel on. Kotona heräteltiin muut koirat, ulkoiltiin ja vetästiin aamupalat.

Ilona ekaa kertaa agilityssa 1kk tauon jälkeen. Käsissäni ei ollut porokoira vaan minimalinois, täynnä kiihkoa ja huurua. Ei se aluksi kattellut mua ollenkaan, painoi vaan ihan minne sattu huvittamaan. Ihan sama et kuinka isoja vartalokääntöjä tai ohjeuksia tein.  Kauheella tsemppaamisella ja hermojen menetyksellä onnuttiin rata läpi. Olishan se menny ja toiminu, jos mun koira olis ollu normaali.

Se ei tullut mun luo välistävedossa, 5 esteen jälkeen ei kääntynyt millään. Putkeen se jäi lomailemaan. Puomilla se ei muistanut ollenkaan mitä tarkoittaa MAAAAAHAN!!!! poispäinkäännöksen se suunnilleen ja melkein teki. Keinulla se vähä keskitty, sit hyppäs renkaan sivusta ja olikin jo A:n harjalla kattelemassa. Mun volyymi nousi jokaikisen kuulematta jäädyn käskyn kohalla.. ohjaajan hermojen tasausta.

Mä koitin yliohjata, meni omat hermot ja karjuin kilpaa koiran kanssa. Koiraa se ei haitannut yhtään, ei kyl asiaa auttanutkaan.

Sitten otettiin ihan vähän tokoa. Minä sanon käskyn ja olen eleetön, Ilona touhuaa ja louskuttaa kunnes tajuaa että on pakko keskittyä jotta namin saa. Siihen meni karseen pitkältä tuntuva aika. Lopulta Ilona alkoi keskittyä ja tulen roihu silmissä laantui. Päästiin yrittämään 5-6-7 esteille jaakotusta.

Ensin lähetys 5 esteelle, mun oikeassa oli nami, jota heristellen sain sen kääntymään käteeni. Muutama toisto.
Sen jälkeen Sari oli hypyn 6 takana antamassa namin Ilonalle ja sain siis jo ohjata sen selkäni taakse hypyllä.

Seuraava olikin palkata Ilona 6 hypyn jälkeen mun vasemmasta kädestä. Lopulta Ilona alkoi kääntyä ja taipua ja olla kuulolla.

Ihan viimeiseksi otettiin palkka vasta putken jälkeen.

Lopputreeniksi kaksi kertaa puomi. Sari palkkasi Ilonaa kun se meni maahan. Palkan sai kädestä, vasta kun se oli kunnolla ja huolella maassa. Minä toistelin ”maahan” käskyä ja kävin itsekkin sen palkkaamassa.  Poistua saa vasta ”tässä” käskyllä. Mitä se ei ekalla kerralla olisi ollenkaan noudattanut.. niin kivaa oli saada nameja. Viimeinen oli täydellinen, Ilona rentoutui olemukseltaan, eikä sillä ollut mikään kiire pois kontaktilta.

Kotona koitin Ilonalle maahanmenoa niin, että peppu oli alimmalla portaalla. Toimi siinäkin.

Tokot torstaina

Puupo:

paikallamakuu- 3 koiraa rinnan. puupo haistelimaata, oli rauhaton. Kun vierustoveri meni koiransa luo ja kehui, näytti Puupi olevan jo jousilla lähdössä mukaan. Ei kovin hyvä suoritus. Otin yksin lyhyen paikallamakuun vielä.. Urpo oli kuin kumipallo,eik pysynyt maassa kuin sekunnin sadasosan. Palaute aiheesta ja yksi 20 sekunnin paikallamakuu.
kontaktia- häiriönä 2 itsekseen treenailevaa koiraa. Urpo otti hyvin kontaktin pyynnöstä. Se myös katosi kuin hyttysen lento melko helposti.
luoksetuloa- lelulla palkaten jysäytti alavatsaan. Ilman lelua tehtynä jäi aluksi hieman liian kauas, siirtyi pienellä avulla vierelle ja sai palkan.
seuraamista- ei ollut täysillä mukana ja jäi seisomaan paikalleen. mie pyörin ja liikuin ja pyörin. Pakko se oli komentaa mukaan kun kolmannellakaan ohimenolla ei mukaan lähtenyt ”vahingossa”. Palkkasin vasta kun Urpo hetkellisesti yritti. Sitten pari lyhyttä seuraamispätkää, joissa Urpo yritti kokajan enemmän. Tää oli hienoa nähdä. Sen saa nostettua sieltä kuuppajumista suorittamaan jos vaan on kärsivällinen.
kontaktia- parempaa kuin ekassa satsissa. Nyt saattoi katsoa minua useamman sekunnin ajan, kolmekin kertaa peräkkäin.

Minttu:

kosketusalustan opettelu- tajusi toisesta kerrasta että alustalle juostaan täysiä ja siihen isketään tassu. Kuumensi tunteita.
kosketusalustalle seisominen käskystä- istui, meni maahan tai kauhealla mölinällä nappasi alustan suuhun ja kantoi mulle. Siirretään tämä osa keittiötokoon, siellä kierrokset ei nouse näin.
Luoksetulon pysäytyksiä- seisominen nro1. liian lepsu.. en palkannut otettiin uudestaan. numero 2. täydellinen. Sit alusta.. täysimittaisena luoksetulosta maahanmeno. Minttu oli taas nopea ja totteli välittömästi käskyä. Loppuun useampi toisto lyhyelltä matkalta luoksetuloa. Minttu tuli ravilla, kun ihanne olis laukalla. Saatiin tähänkin vauhtia viskaamalal lelu taakse.
Paikalla istuminen- Minttu lurpsahti maahan. Kävin korjaamassa. Minttu istui hakatun näköisenä. Minttu reagoi toisen ihmisen ”maahan” käskyyn. Kävin nostamassa. Minttu istui loppuajan marttyyrina. Lopuksi yksikseen otin paikallaistumisen. Minttu ovelana alkoi nuuhkia maata. Seuraava liike olis ollut lötkähtää maahan. Karjaisin ruman sanan ja Mintun pää pongahti ylös kuin jousilla. Minttu istui kauniisti, sai paljon kehuja ja runsaasti palkkaa.
Askelsiirtymä eteen ja käännös vasemmalle- takaosan käyttö harkkaa, vedätin namilla. Minttu kehittyy tässä kokoajan todella hyvin.
ekalla käskyllä maahan- Meinas olla vähän vaikkua korvissa ja tarvi 2 käskyä. Pikkuisen viilattiin ja saatiin se oikea suoritus sieltä ulos.